Metsä - osa 8

Joel piteli minusta hellästi kiinni. Naamaani kuumotti yhä, mutten tiennyt punastelinko yhä vai tuntuiko se vain siltä. Painauduin Joelin syliin. Nenämme osuivat yhteen ja tuijotimme toisiamme silmiin. Joel siveli yhä poskeani. Sormet liikkuivat hellästi edestakaisin, mutta pysähtyivät leualleni. Hän otti varman, mutta hellän otteen ja kallisti kasvojani hieman, samalla vetäen naamaani lähemmäs omaansa. Juuri kun huulemme hipaisivat toisiaan huoneeni ikkuna kolahti tuulen voimasta kiinni. Hätkähdimme molemmat, mutta vain minä punastuin.
      "Tuota..." Mutisin ujosti nojatessani Joelin olkapäähän. Joel nauroi hiljaa ja suukotti minua korvan juureen. Halasin Joelia hieman lujempaa ja hihitin hänen olkapäähänsä.
"Saanks mä nähä sun kasvos taas. Mä en nää niitä jos sä piilotat ne mun olkapäähän ja hiustes taakse.." Joel sanoi nostaessaan kasvoni melkein samalle tasolle omien kasvojensa kanssa. Hän hymyili leveästi ja sanoi hieman nauraen samalla:
"Jos suutelisin sua ennen ku meijät taas keskeytetään!" Hän painoi huulensa huulilleni varovasti. Kiedoin käteni Joelin ympärille. Minua hymyilytti ja nauratti. Suudelma oli hyvin suloinen ja hieman kömpelö. Joelkaan ei selvästikkään ollut ennen suudellut. Se ei häirinnnyt meitä kumpaakaan vaan hihitimme yhdessä. Joel nappasi minua vyötäröltä kiinni ja kieputti minua ympäri huonettani. Hihitin hurjasti hiusteni heiluessa ilmavirrassa samalla pitäen käteni Joelin kaulalla. Hän laski minut eteensä ja suuteli minua taas varovaisesti. Minä en ollut enää yhtä varovainen vaan vastasin hänen suudelmaansa innokkaasti. Joelin hymy nousi korviin ja kuulin kuinka hän nauroi meidän suudellessamme.
      Tuijotimme toisiamme intensiivisesti silmiin, Joelin kädet minun lanteillani, minun käteni Joelin kaulalla. Olin onneni kukkuloilla ja hymyni oli hyvin herkässä. Sivelin varovasti sormellani Joelin otsassa olevaa kuivunutta haavaa. Haava oli vieläkin selvästi arka. Hymyilin hänelle hieman haikeammin, kun Joel irvisti veitikka maisesti minulle.
"Se paranee kyl ku sen antaa vaa olla." Joel kähisi ja suukotti minun käsiäni. Hymyilin hänelle ja vilkaisin haavaa.
"Juu, mut sun pitää kans puhistaa sitä." Vinkkasin silmääni ja hymyilin lisää.
      Hätkähdimme kumpikin. Portaista kuului askelten ääniä! Äiti oli varmaan tulossa katsomaan miksi minä hihittelin niin paljon itsekseni. Katsoimme toisiamme hetken hätäisinä. Irrottauduimme toisistamme ja nyökkäsin vaatehuoneeseeni päin. Joel nyökkäsi ja livahti nopeasti vaatenaulakkoni alle piiloon. Minä pujotin ikkunan salvan kiinni ja nappasin kirjani nojatuolilta. Äidin askeleet pysähtyivät suljetun oveni taakse.
"Pihla, saanhan minä tulla sisälle?" Äiti kysyi hieman kuulostellen.
"Joo tuu vaan sisään. Mä vaan luen kirjaa." Huudahdin ja nojauduin parempaan asentoon nojatuoliini. Laskin katseeni kirjaan, jotta voisin nostaa sen luentavan näkäisesti ylös juuri kun äiti astui huoneeseen.
"Oliks sulla asiaakin, ku sä tulit tänne ylös asti?" Kysyin hieman liian kärkkäästi. Äiti nosti kulmakarvojaan.
"Minä vaan ajattelin tulla katsomaan, kun sinulla kuulosti olevan aika hauskaa. Tanssitko sinä? Kuulin kuinka lattia tömisi." Äiti kysyi ja hymyili hieman. Hänen katseensa kiersi huoneessani ja pysähtyi ikkunani kohdalla.
"Juu vähän innostuin ku tässä kirjassa oli hyvä kohta, ei sen ihmeempää." Käänsin katseeni ikkunaan katsoakseni mitä äiti tuijotti. Säpsähdin. Ikkuna verhoni olivat ikkunan välissä. Äiti meni avaamaan ikkunaa, jotta voisi oikoa verhot. Kiiruhdin äidin vieree auttamaan.
"Mä aukasin kans ikkunan et ilma vähän vaihtus.. Tais unohtua verhot väliin..." Naurahdin ja kiirehdin takaisin nojatuolilleni. Ennen kuin istahdin alas potkaisin vaatehuoneen oven kiinni. Ainakin lähes kiinni. Kuulin kuinka Joel vaihtoi varovasti asentoaan. Hermostukseni nousi pintaan.
"Äiti meinasit sä oikoa niitä mun verhoja siinä koko illan? Mä haluisin jatkaa lukemista." Nostin kirjan takaisin käsiini. Äiti jätti verhoni rauhaan ja lähti ovelle.
"Pihla enhän minä sinun iltaasi meinannut pilata, mutta ei sinun hermostua tarvitse heti kun tulen huoneeseesi." Äiti huokaisi ja hävisi portaikkoon.
      Nousin laittamaan oveni kiinni ja livahdin vaattehuoneeseen. Joel hekotti hiljaa hihaansa. Yhdyin hänen nauruunsa ja autoin hänet seisomaan.
"Jos sä vaikka seuraavalla kerralla tulisit ihan etuovesta." Hihitin ja pyyhin onnen kyyneliä siläkulmistani. Joel painoi päänsä hiuksiini ja hengitti tuoksuani. Otimme käsistä kiinni ja menimme ikkunaan.
"Jos sä vaikka pääsisit tooosi hiljaa alas ni äiti varmaan ois vähemmän epäilevä" Hymyilin Joelille ja vinkkasin silmääni. Joel vinkkasi minulle takaisin ja naurahti.
"Enköhä mä onnistu siinä! Mut jos vaikka eka avattas toi ikkuna." Pujotin ikkunan salvan auki ja nykäisin ikkunan varovasti auki. Joel kiipesi ulkopuolelle ja nojasi sisäpuolelle.
"Tuus vähän lähemmäs ni mä voin antaa sulle suukon." Joel sanoi virnistäessään. Nojauduin lähemmäs Joelia ja suutelin häntä. Hymyilin hänelle takaisin ja seurasin Joelin kiivetessä hiljaa ja hitaasti alas päin. Vilkutin illan hämyyn Joelin kadotessa pusikkoon. Vedin ikkunan kiinni ja salpasin sen. Minua hymyilytti ja nauratti istuutuessani sängyn laidalle. Levitin käteni ja kävin makuulle sängylleni. Otin pehmeän vaalean tyynyni syliini ja halasin sitä. Näkisimpä Joelin mahdollisimman pian!
_____________________________________________________
Tataa! Tällänen "odotettu" jatko-osa :) Yks osa enää ois tarkotus kirjottaa! ;)
HUOM! Vastaa novelliin liittyvään uuteen kyselyyn! ♥ ♥