Metsä - osa 4

"Mitä, mmmitä?! Kuka sinä olet?!" Sopersin astuessani askeleen kauemmas pojasta, joka näytti lähes yhtä säikähtäneeltä. Jäin huojumaan paikalleni, sillä silmissäni heitti yhä. Maa alkoi yllättäen tulla lähemmäs minua, mutta ennen kuin osuin siihen, poika kaappasi minut syliinsä.
"Varovasti." hän sanoi pidellessään minua sylissään ja tuijottaessaan smaragdin vihrein silmin minuun. Hänen äänensä oli hyvin suloinen, joskin hieman käheä. Hämmentyneenä annoin hänen pitää minua sylissään ja tuijotinkin hänen silmiinsä.
"Pystytkö istumaan?" Poika kysyi laskiessaan minut lähimmän kannon päälle varovaisin liikkein. Nyökkäsin irrottamatta katsettani hänen kasvoistaan. Hänen kasvonsa olivat hyvin sirot pojalle. Ihailin hänen suoraa nenäänsä, suloisia huuliaan ja tummia silmäripsiään.
      Hätkähdin tajutessani pojan kääntäneen päänsä vaivautuneesti pois päin, vaikka hän vilkuilikin minua hieman ujosti. Laskin katseeni maahan ja tajusin, että minun pitäisi olla hakemassa kaivosta vettä. Nousin hitaasti ylös, jottei minua alkaisi taas huimata. Pojan katse seurasi liikkeitäni, kun poimin ämpärin maasta ja suuntasin varoen kaivolle päin. Askeleeni näyttivät varmaankin huterilta, sillä poika tuli ja kaappasi käsivarrestani kiinni. Käännyin katsomaan poikaa yhä hitaasti kävellessäni.
"Et vieläkään ole kertonut minulle kuka olet. Voisitko ker..." Sanoin pojan keskeyttäessä minut.
"Öhmm... Oon Joel." Hän mutisi hieman vaivautuneesti. Horjahdin taas ja huomasin Joelin katsovan minuun huolestuneesti.
"Onks sul kaikki hyvin, ku sä tollee...?" Joel pysäytti minut ja katsoi minuun pidellessään minua edessään.
"Juu, on. Pitäs vaan syödä jotain..." mutisin hieman hämilläni, sillä Joelin kasvot olivat yllättävän lähellä omiani. Joel nosti kätensä lähelle kasvojani, mutta antoi sen pudota, kuin olisi empinyt.
"Lupasin viedä rouva Heinolle vettä." Sanoin ja heilautin kädessäni olevaa ämpäriä. Joel vilkaisi sitä nopeasti ja otti sen kädestäni.
"Et sä mitään vettä jaksa tossa kunnossa kantaa. Anna mä vien sen veden. Sun pitäs mennä nyt kotiin ja syödä vähän." Joelin silmistä paistoi huoli. Nostin voimatonta kättäni ottaakseni ämpärin takaisin, mutta luovutin. Käteni oli liian lyhyt Joelin käteen verrattuna. Käännyimme takaisin päin.
      Ylitimme puron, kävelimme mutkan ohi ja saavuimme rouva Heinon pihaan auringon laskiessa horisontin taa. Joel ohjasi minut omalle pihalleni ja pysähtyi sitten ämpäri yhä kourassaan.
"Sä varmaan jaksat sisälle asti?" Joel sanoi vilkuillessaan olohuoneen ikkunaan.
"Joo, kyl mä luulen." Sanoin kääntyessäni takapihan portaita kohti. Yhden askeleen otettuani kuitenkin pysähdyin ja käännyin katsomaan Joelia, joka seurasi minua aidan vierestä.
"Näänks mä sua vielä? Ja mitä sä ees teet tuolla metsässä?" Kysyin Joelin hieman empiessä. Joel kääntyi kuin lähteäkseen, mutta päätti kuitenkin olla lähtemättä. Hän tiputti ämpärin maahan ja otti neljä harppausta minua kohti, kahmaisten minut syliinsä.
"Mi-mi-mitä sä nyt o-oikein..?" mutisin hänen olkapäähänsä ihmeissäni. Ajatukseni juoksivat kuitenkin aivan erirataa sanojeni kanssa. Joel tuoksui aivan havunneulasilta, sammalelta, kanervilta ja ruoholta. Tunsin hänen lämpönsä itseäni vasten ja suljin silmäni. Joel hellitti otettaa, muttei päästäny minusta irti. Nostin katseeni ja huomasin hänen silmiennsä katsovan surumielisesti omiini ruskeiden kulmakarvojen alta.
"Mä... Mä tuun kattomaa sua." Joel sanoi varovaisesti, painoi päänsä hiuksiini, tunsin kuinka hän veti ilmaa keuhkoihinsa, ja harppoi aidalle. Hän nappasi ämpärin maasta ja katosi rouva Heinon puutarhaan. Jäin hämmentyneenä seisomaan keskelle takapihaamme. Miten tässä näin oli käynyt?
_____________________________________________________
Juu eli tällänen jatko :D
Kommentteja ja juu ei sitten kopioida, kun on tämä ihan omaa tuotostani, eli kiitos, että annat tän olla ihan omassa rauhassaan ja sillee.. xD Ja kyllä kello on melkein kaks yöllä, ku kirjotan tätä *haha* =__=