Metsä - osa 6

Peräännyin ikkunalta, jotta Joel pääsi kiipeämään sisälle. Hänen katseensa oli lattiassa ja ruskeat takkuiset hiukset peittivät hänen kasvonsa. Hän oli vaihtanut vaatteita eilisestä. Nyt hänellä oli vaalea puuvillainen paita ja hieman kuluneet reisitaskuhousut. Kädet seläntakana, varpaat yhdessä tuijottelin ujosti lattiaa. Hiukseni valahtivat korvan takaa naamalleni kun kysyin:
"Joel... Miks sä... ikkunasta..?" Ääneni hiipui supinaksi.
Joel nosti kätensä ja pyyhkäisi hiukset naamaltaan. Hänen vasen poskensa oli punainen ja turvoksissa. Otsassa oli tuore haava, joka vuosi hiljalleen verta. Jähmetyin paikalleni kun Joel tuihotti minua pelokas ja tuskainen ilme naamallaan. Hänen silmänsä saivat minut henkäisemään.
"Joel mitä hemmettiä sulle on tapahtunut?!" Huudahdin lähestyessäni häntä. Joel laski kätensä ja käänsi päänsä pois, etten näkisi hänen naamaansa. Kaivelin hetken pöytäni laatikkoa kunnes löysin nenäliinan. Hieman empien astuin Joelin eteen ja nostin hänen kasvonsa niin, että pystyin painelemaan vuotavaa haavaa paperilla. Hän hätkähti paperin osuessa haavaan, mutta antoi minun jatkaa. Tuijotimme toisiamme painellessani haavaa.
"Mä haen desinfiointiainetta, muuten toi sun haava tulehtuu, oota tässä." Ojensin paperin Joelille.
"Mihin mä muka menisin..?" Joel kysyi hieman hymyillen.
Loikin portaat alas ja kiirehdin vessaan. Hyllyltä löysin itselleni pumpulia ja desinfiointiainetta. Kahmaisin ne nopeasti syliini kääntyessäni takaisin portaikkoon. Äiti kurkisti sohvalta minun suuntaani.
"Pihla mihin sinä tarvitset nuo? Eihän sinulla vain ole mitään haavaa?" Äiti kysyin hieman hämmentyneenä.
"Öööh.. Joo on mulla. Potkasin varpaan tuoliin." Sanoin ennen kuin loikin takaisin ylös. Äiti kääntyi takaisin television ääreen hieman päätään pudistellen.
      Astuin huoneeseeni. Joel oli istuutunut nojatuolini eteen lattialle. Laskeuduin hänen viereensä lattialle ja otin pumpulin ja desinfiointi aineen käsiini. Joel käänsi katseensa minuun.
"Ei sun tartte musta huolehtia...  Mä vaan en jaksanu jäädä tonne..." Joel sanoi heilauttaessaan kättään kohti ikkunaan. Painelin haavaa varovaisesti. Haava oli noin viisisenttiä pitkä, muttei kovin syvä. Aivan kuin Joelin kasvoja olisi huitaistu veitsellä. Katsoin huolestuneena Joelia.
"Mä en vaadi et sä kerrot mulle, mut kuka tekis sulle tällästä?"
"Mä tiedän et sä oot ihan sekasin. Me ollaan vasta tavattu ja mä tuun sun huoneesee ikkunasta pää auki. Mut en mä haluu et sä sekotut mun ongelmiin..." Joel sanoi ja huokaisi raskaasti katseen seilaillessa pitkin huonettani. Käänsin Joelin päätä samalla kun pidin sormillani hänen leuastaan hellästi kiinni.
"Sä et voi olettaa että mä annan tän kuitenkaa olla. Sulla on haava päässä! Ja kiipeet mun huoneesee. Mä säikähin ku sä heitit sen ekan kiven ikkunaa! Miten sä...!" Jähmetyin paikalleni. Joel oli yllättävän lähellä minua ja minä pidin yhä kiinni hänen leuastaan.
"Oot sä varma et sä haluut sotkee ittes tähän..? Vastahan me tavattii..." Joel mutisi yhä katsoessaan silmiini.
"Mä en tiiä mihin mä oon sekaantumassa, mut mä en anna sun vaan kadota, en ainakaa nyt." Sanoin hitaasti painottaen sanoja.
      Joel vaihtoi asentoaan noustakseen seisomaan. Hyppäsin ylös hänen peräänsä.
"Joel meinaat sä jo lähteä!? Anna mä laitan ees tohon haavaan jonkun laastarin tai jotai...!" Sanoi mennessäni hänen peräänsä. Kompastuin lattialla lojuneeseen laukkuun ja törmäsin Joelin selkään. Joel käännähti ja otti minusta kiinni.
"Sulla ei taida olla hyvä tasapaino." Joel virnisti. Nyökkäsin varovaisesti. Hän piti minusta lujasti kiinni ja veti minut hetkeksi lähelleen sanoessaan:
"Musta on ihanaa ku sä oot tollanen, mut mä pärjään kyl. Mä käyn tässä viel." Annoin hiusten peittää naamani, kun jäin seisomaan ikkunani eteen, Joelin kiivetessä ikkunasta ulos. Romahdin lattialle ja annoin kyynelten valua poskiani pitkin. Miksi hän ei halunnut että tiesin hänen ongelmistaan? Miksi hän tuli silti luokseni? Ja miksi minä olin tajuamattani näin nopeasti rakastunut häneen?
____________________________________________________
Vihdoin sain aikaseks kirjottaa jatkoa! Toivottavasti ne jotka (ehkä) ootti et jatkan on nyt tyytyväisiä ainaki ihan hetken! :)
Seuraavan ois vuorossa joko yks tai kaks osaa. Niitä odotellessa: JOULU! Saatan isolla EHKÄLLÄ tehdä jouluaiheisen novellin :)