Metsä - osa 7

Annoin kyynelten valua poskilleni nojatessani työpöytääni. Joelin kolina kuului heikosti hänen yhä laskeutuessa alaspäin. Tai niin olin luullut. Joelin pörröinen pää kurkisti ikkunasta. Säikähdin ja käänsin pääni pois hänestä.
"Pihla!" Joel huudahti ja kiipesi takaisin sisälle. Pyöritin päätäni vimmatusti. Joelin ei pitänyt nähdä minua tälläisenä! Ei, ei, ei, ei! Tämä oli väärin, niin väärin. Vedin henkeä rauhoittuakseni. Nikottelin ja pyyhin kyyneliä hihaani.
"Ei, ei mulla mitää..." Mumisin hihaani. Hiukseni olivat naamani peitteenä, mutta Joel pyyhkäisi ne varovaisesti pois.
"Mikä sulle tuli? Teinks mä jotain?" Pyöritin päätäni, kyynelten valuessa taas poskilleni.
"En mä mee. Rauhotu nyt. Pihla." Joel sanoi varovaisesti minun yhä nikotellessa ja itkiessä. Mitä tässä nyt oikein oli tapahtumassa? Minä nikottelin ja itkin pojan nähden, äitikin oli alakerrassa meidän ollessa minun huoneessani. Salaa. Joel katsoi minua huolestuneena. Hieman empien hän nousi ylös ja nosti minut mukanaan. Jalkani kuitenkin pettivät altani ja Joelin oli kaapattava minut syliinsä. Punastuin huomatessani kuinka lähellä olin häntä. Hän tuoksui niin hyvälle. Hengitin hänen paitansa tuoksua ja nikottelu laantui.
"Nonii, nonii. Ei sul oo mikää hätä." Joel sanoi istuessaan nojatuolille, minä yhä hänen sylissään. Onneksi olen siro ajattelin ja annoin Joelin silittää hiuksiani. Minua ujostutti olla hänen sylissään ja käänsinkin katseeni hänestä huoneeseen samalla kun pyyhin viimoisia kyyneliä poskiltani.
"Joel..?" kysyin varovaisesti kuiskaten. Ääneni oli itkusta käheä.
"Hmmm..?" Joel mutisi.
"Miks sä... no... tulit viel takasi?" Kysyin hiljaa.
"Ömmh... No... Mä kuulin ku sä tömähit siihe lattialle. Ja... Sä et tullukkaa ikkunaa.. Mä vaa aattelin et... No siis..." Joel mutisi hieman vaivautuneena.
"Aij." Mutisin takaisin. Nousin hänen sylistään ja käänsin selkäni hänelle. Minun täytyi näyttää hirveältä. Silmäni olivat varmasti aivan punaiset itkemisestä.
"Pihla.. onks sun pakko piilottaa sun kasvot multa?" Joelin äänessä oli tuskaa. Käännyin nopealla liikkeellä.
"Ei tietenkää, mut...!" Sanoi katsoen suoraan hänen silmiinsä. Se oli kuitenkin virhe ja punastuin aivan hiusrajaa myöten. Käänsin katseeni ja peitin naamaani kädellä. Joel oli kuitenkin nopeasti ylhäällä ja hänellä oli hellä ote kädestäni.
"Ei sun tartte piilotella. Ei se haittaa mua jos sä..." Joel sanoi keskeyttäessäni.
"...Mut mua haittaa... Ku.." vänkäsin vastaan.
      Joel hengähti. Tuijottaessani yhä lattiaan, Joel tarttui toisesta kädestäni yhä pitäen toista kädessään. Hänen kätensä olivat hyvin lämpöiset, hieman karheat, mutta mukavan tuntuiset. En halunnut hänen irrottavan. Joel päästi kuitenkin toisen käteni vapaaksi, pettymys kulki läpi ruumiini, ja otti minua lanteilta kiinni. Käänsin päätäni ja tuijotin häntä. Smaragdin vihreissä silmissä ei ollut enää pelkoa tai vaivautuneisuutta. Ne katsoivat suoraan sisälleni, lävitseni. Ihoni nousi kananlihalle. Joel päästi toisen käteni irti ja laittoi karanneet hiukset korvani taakse. Karheat, mutta pehmeät sormet sivelivät ohimoani ja poskipäitäni. Jokainen kosketus sai sähköisen tunteen kulkemaan ihollani. Tujotimme toisiamme silmiin.
"Sä oot aina mun silmissä kaunis" Joel kuiskasi korvaani. Kylmät väreet kulkivat niskastani selkää pitkin alas. Tunsin kuinka Joelin hengitys siveli kaulaani jokaisella hengenvedolla. Kuinka tähän oli päädytty?
_________________________________________________
Aaaww :) Mä tykkään näist mun hahmoista! ♥ Mitä mieltä te ootte? Kuinka käy? Jatkoa..
Varmaan vasta joulun jälkee!!! T-T Yrittäkää selvitä! 


Ei kopioimista missään tapauksessa! Kopsaajien päät purraan henkilökohtaisesti irti! *Murrrr*