Jähmetyin paikalleni seisomaan, pimeään. Annabel tuhahti takanani ja tönäisi minua uudelleen selkään. Kuulin edeltäni askelia.
"Varo portaita..." Dan mutisi edeltäni ja laittoi taskulampun päälle. Näin hänen hahmonsa edelläni. Ann laittoi myös lampun päälle ja näin hiekkaisen käytävän lattian ympärilläni. Ilma oli tunkkaista ja tunnelissa oli hiostavaa. Huppari liimautui selkääni. Käytävä vietti hitaasti alaspäin ja aina välillä tuli muutamia portaita, jotka nopeuttivat matkaamme alaspäin. Hiekka rahisi jaloissani ja aina välillä Ann tökkäsi lampulla selkääni, jotta liikkuisin nopeammin eteenpäin.
Astelimme hiljaisuudessa jonkin aikaa. Danin selkä oli ollut koko matkan ainakin kymmenen ellei kahdenkymmenen metrin päässä edelläni. Aloin kuitenkin saavuttamaan häntä. Ehkä hän hisdasti tahallisesti tahtia. Nostin katseeni hänen niskaansa.
"Ann... Otit sä sen kartan mukaa?" Dan sanoi ja raapi niskaansa. Valokeila valaisi Danin edeltä kahta käytävää. Jähmetyin kuuntelemaan mitä Ann sanoisi.
"Sä sanoit viimeeks et se pitäs hävittää... Ja meinaaks sä ettet muista minne pitäs mennä!?" Ann tuhahti ja kuulin kuinka hän polkaisi turhautuneena jalkaansa käytävän hiekkaiseen maahan. Dan henkäisi edelläni ja kääntyi.
"Mä oon ollu täällä viimeks isän kanssa! Se ohjas meijät tätä kautta aina pois, ei mulle tullu mieleekään sillon miettiä mitä käytävää me käytettiin! Tosin onko sillä väliä tullaanko me sinne N Kinneyn tielle vai Red Hillin juurelle?" Dan puuskahti. Kuuntelin korvat höröllä ja kuuntelin tuntemattomia nimiä. Ann tuhati takanani.
"Äly hoi! Jos me mennää Red Hillile ni sit me kävellään yli puolet pidempi matka. Ja sieltä ei pääse niin helposti pois ku N Kinneyn tieltä. Siellä sentään on liikennetteä!"
Tuijotin hiljaa Danin rintaan. Hän huoahti.
"No mennään sit tonne. Sen luulis vievän tielle. Ainakaa tää ei enää vietä alas vaan ylös päin." Dan huokaisi ja kääntyi vasemman puoleiselle tunnelille. Ann ynähti takanani.
Kävely jatkui tapasaisella mutta aina vain kivisemmällä käytävällä. Käytävä teki välillä yllättäviä mutkia ja kolhin muutamaan otteeseen käsiäni karheaan seinämään. Ann tuntui tuntevan reitin ja puikkelehti takanani pitämättä ylimääräisiä ääniä. Dankin tuntui tuntevan reitin, vaikkei ollutkaan alunperin varma reitistä. Tunnelissa oli ahdasta ja tunkkaista. Välillä tunnelin katto oli niin matalalla, että edelläni kävelevä Dan joutui kyykistelemään, mutta minun ei tarvinnut kuin hieman kumartua. Ann valitti takani, kun hänen hiuksensa hipoivat kattoa ja niihin tarttui hiekkaa.
Olin ollut koko matkan hiljaa, mutta uteliaisuuteni oli jo liian suuri ja avasin suuni.
"Minne me mennään? Ja kuka tän on rakentanu?" Jouduin yskimään hetken ennen kuin sain ääntä aikaiseksi. Dan raapi päätään.
"No nää on ollu vaikka kuin kauan olemassa. Mitä mä ymmärsin, ni mun isoisoisä ois rakentanu näitä jonkun sen aikasen kaivoksen oikoreitiks. Myöhemmin näitä käytettii, niiku me nyt, pakoreittinä. Tää oli aikasemmin lyhyempi, mut muutama sortuma on pidemtäny tätä." Dan sanoi hetken mietittyään.
"Tää ei alun perin ollu yhteydessä meijen taloon, mut sä et varmaan oo huomannu, mut me ohitettiin muutamia ovia jotka vei ihan meijen talon viereen sillon käytävän alussa." Dan mutisi ja kurkkasi sitten olkansa yli. Nyökkäsin hänelle.
"Umm.. En huomannu. Vieks tää siis jonnekki kimmei tielle?" kysyin ja harpoin Dania kiinni. Dan naurahti.
"N Kinneyn tielle. Se on lähin isompi tie. Sä oot varmaan tullu sitä pitkin tänne." Dan sanoi. Hän kuulosti hyvän tuuliselta. Säpsähdin. Nyökkäilin itsekseni ja jatkoin Danin seuraamista.
Käytävän maa alkoi muuttua kevyemmäksi. Saatoin erottaa seiniä tukevat puut. Niitä oli aina vain enemmän ja lyhyempien välimatkojen päässä. Hiekka pölysi jaloissamme ja käytävä alkoi viettää aina vain jyrkemmin ylös päin. Viimein se muuttui portaiksi. Dan istahti alimmalle portaalle.
"Annabell ojenna meille vettä." Hän ojensi kättään meitä kohti. Ann kaivoi laukkuaan. Hän heitti veljelleen pullon ja roikotti edessäni pientä vesikanisteria. Tartuin siihen heikoin sormin ja join virkistävää vettä.
"Näitten portaitten päästä me päästään takasi pinnalle." Dan sanoi ja hymyili leveästi. Vastasin hänen hymyynsä.
___________________________________________________
Aaaaahh.. No tällänen jatko. Toivottavasti vastas odotuksia ees jossain mielessä. Vähän ehkä jumahtivat tonne tunneliin, mut seuraavaks alkaa tapahtumaan! :D Risut, ruusut alas kommentteina!
Ei kopiointia! Täysin omaa tekstiäni! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti