Aurinko porotti lähes suoraan yläpuoleltani. Onneksi taivaalla oli muutamia pilviä, mutta nekään eivät auttaneet kovin paljoa. Maasto muuttui hiljalleen. Hiekkaa ja kaktuksia oli yhä paljon, mutta heinää oli enemmän. Horisontista pystyi jo erottamaan vuorijonon. Tihrustin kuivuneilla silmilläni vuoristoon. Jos siellä olisi jokin lähde. Saisin vettä. Vettä. Sitä minä halusin, halusin niin paljon että olisin tappanut sen vuoksi jos vain olisin siihen kyennyt. Laahustin tuskastuneena eteenpäin.
Jalkani hapuilivat maasta tukevaa otetta, mutta hiekka valui jalkojeni alta ja kaaduin polvilleni. Läähätin hetken kontillani ja nousin uudelleen seisomaan. Aurinko alkoi laskea hiljalleen, mutta se oli silti vielä kovin korkealla. Nälkäiset linnut pyörivät taivaalla etsien jotain aavikon kuivuuteen kuollutta. Raatoa, joka minä pian olisin ellen pääsisi pois. Mutta voimani alkoivat vähetä ja nestehukkani pahentua. Jalkojen siirtely oli vaikeaa ja minua väsytti.
Kävelin kunnes jaloistani meni tunto. Kaaduin kuumalle hiekalle muutaman kaktuksen väliin. Painoi pääni raskaasti käsivarttani vasten ja huohotin. Huuleni halkeilivat ja kieleni oli kuiva. Vartaloni tuntui niin raskaalta. En löytänyt voimia nousta ylös, joten annoin itseni olla raskaan väsymyksen syrjäyttäessä tajuntani.
Vettä. Vettä roiskui päälleni ja suuhuni. Nielin osan, mutta yskin myös paljon. Vesi katosi aina välillä ja palasi taas. Join kunnes mahani oli aivan täynnä sitä. Yritin avata silmiäni. Oli pimeää. Maassa oli lamppu ja näin sen valossa kuinka vieressäni seisoi joku ruskeissa bootseissa. Yskin noustessani hitaasti käsieni varaan. Olin ainakin hengissä.
"Oot sä okeij?" Miesääni kysyi. Siristelin silmiäni nähdäkseni kenelle olin puhumassa. Heikko siluetti erottui taivasta vasten. Leuka näytti vahvalta ja tukka oli lyhyt ja pystyssä. En erottanut partaa, nuori siis. Kai. Yritin vastata.
"...hh... Näh... mmnnh.." Mutisin ja laskin pääni taas alas. Yskin taas. Vahva käsi tarttui käsi varteeni ja veti minut ylös. Annoin miehen nostaa minut ja nojasin raskaasti hänen olkapäähänsä. Jalkojani pakotti ja heikotti.
"Jos vaan kehtaisit ni voisit vähän tukee ittees jaloilla. Ois helpompi liikkua eteenpäin, ellet haluu et kannan sut." hän mutisi. Katsoin miestä silmiin. Vaaleanruskeat pirteät silmät katsoivat minua takaisin. Nyökkäsin. Hän nosti minut syliinsä ja lähti astelemaan varmoin askelin kohti tuntematonta. Tuntematonta minulle. Keinuin hänen sylissään. Nojasin hänen rintaansa vasten ja hengitin raskaasti. Minua väsytti aivan mielettömän paljon. Hiekan rapina muutti sointiaan. Keinunta väheni ja mies sanoi:
"Jos sua et haittaa, ei varmaankaa, ni vien sut mun mökille." Nyökkäsin ja annoin hänen työntää minut autoonsa. Hänellä oli lava-auto, jonka lavalla oli kaikenlaista tavaraa. Erotin lapion muiden tavaroiden joukosta. Hän paukautti oven kiinni minun puoletani ja kiiruhti kuljettajan puolelle. Moottori käynnistyi mahtavan paukkeen saattelemana. Valuin mukavampaan asentoon ja nukahdin auton tasaisessa hurinassa. Minne olin matkalla ja kenen kanssa?
______________________________________________
AH! Sain vihdoin kirjotettua tänne uuden novellin!! No nii nyt mielipiteitä ja niin pois päin! Kuulostaaks hyvältä vai tyyyylsääääältääää..?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti