Aavikkoruusu - osa 3

Makasin vessan oven edessä Danin jalkojen juuressa ja itkin.
"Mä en muista... mä en muista..." Hoin hiljaa ja puristin käsiäni nyrkkiin. Dan kyykistyi viereeni ja silitti tukkaani. Nostin katseeni.
"Rauhotu nyt nii voidaa mennä puhumaa muualle. Ei sun käytäväs tarvii olla lattial itkemässä." Dan ojensi kätensä. Pyöritin päätäni ja jatkoin itkemistä. Oloni oli kurja. Kävely oli ärsyttänyt jo valmiiksi arkoja jalkojani. Rakkulat olivat hyvin kipeät, eikä minua huvittanut nousta ylös. Dan huokaisi ja kaappasi minut lattialta. Kiljahdin hämmästyksestä ja aloin rimpuilemaan voimattomasti.
"Eieiei..  laske mut alas..." Sanoin tukahtuneella ja valittavalla äänellä kyynelten yhä hiljalleen valuessa poskilleni. Huidoin voimattomilla käsilläni Dania, mutta luovutin huomatessani ettei sillä ollut mitään vaikutusta.
"Rauhotu nyt! Hemmetti en mä oo sua tappamassa!" Dan murahti ja laski minut sohvalle. Vilkaisin itkuisin silmin Daniin ja painoin kasvoni sohvatyynyyn. Dan istuutui sohvan reunalle.
"Sä tarttet vähän aikaa. Kyl sä viel muistat sun nimen. Mut miks mä kutsun sua nyt ku en tiiä sun nimee?" Dan kysyi ja silitti selkääni varovaisesti. Vilkaisin häneen ja pyöritin hieman päätäni.
"Miten ois joku aavikkoon liittyvä? Tai joku lempi nimi?" Dan kysyin ja nosti kasvojani, jotta näki kasvoni.
      Ruskeat takkuiset kiharani laskeutuivat olkapäilleni. Kyyneleistä punaisiksi muuttuneet vihreät silmäni katsoivat Dania takaisin. Dan hymyili minulle, mutta minua ei hymyilyttänyt. Laskin katseeni lattiaan.
"Mä en... Ähhh..." Mutisin ja kyynel valui poskelleni. Dan katsoi minuun ja pyyhkäisi kyyneleen poskeltani.
"Anna olla. Kyl se siitä. Jos sä vaikka käyt suihkussa. Virkistäis." Nyökkäsin Danille joka ojensi kätensä minulle. Hän tuki minua kun kävelimme vessaan. Ennen kuin lukitsin oven Dan ojensi minulle vielä vaalean pyyhkeen.
      Suihku teki hyvää. Sain puhdistettua rikki menneet jalkapohjani ja hiekan iholtani ja hiuksistani. Sillä aikaa kun olin suihkussa Dan oli lainannut siskoltaan Ann'lta minulle puhtaan puseron ja shortsit. Puin vaatteet päälleni ja kävelin varovaisin askelin keittiön kautta ulos pienelle kuistille, jolla Dan oleskeli. Hän nyökkäsi minulle.
"Jos sun jalat on viel arat ni sun ei kannata kävellä paljoa." Nyökkäsin hänelle takaisin. Tuijotin kuivaa  aavikkoa ja aurinkoa, joka oli jo laskemassa vuorten taakse. Dan seurasi katseellaan kun istuuduin kuistilla ollevalle tuolille.
"Mist sä oot saanu kaikki noi mustelmat ja naarmut? Sul on näköjää joitain arpiaki.." Dan kysyi varovaisesti ja viittasi kädellää nyt paljaisiin sääriini. Laskin katseeni jalkoihini. Jalkani olivat kirjavat mustelmista ja naarmuista. Erotin myös muutaman haalean arven jaloistani. Käsivarsissanikin oli muutamia mustelmia ja naarmuja. Hämmennyin. En ollut ajatellut kuinka kurjalta näytin.
"Eihän sua vaan oo pahoinpidelty?" Dan kysyi huolestuneena kun en vastannut. Tuijoin suurin silmin Daniin. Kyyneleet tulivat silmiini ja ravistin päätäni vimmatusti.
"Mä en tiiä! Mä en vaan muista!" Huusin ja singahdin tuolilta ylös. Veri pakeni päästäni ja silmissäni sumeni hetkeksi. Ehdin nähdä Danin hämmästyneen ja huolestuneen ilmeen kun kaaduin puiselle kuistille.
      Dan syöksyi vierelleni ja nosti minut istumaan kuistin portaille. Ann tuli ovelle ja katsoi minua hieman nyrpeästi. Hän näpräsi punaista hiuskiharaa ja jauhoi purkkaa.
"Voi voi.. No meijän pikku Dan hoitaa ja lellii. Lässynlää." Ann sanoi ja nyrpisti nenäänsä. Dan mulkaisi Ann'ia halveksuen.
"Annabell eiks sulla oo lainkaa tunteita!?" Dan huusi noustessaan lattiatasolta ylös. Ann'n silmissä leiskui.
"Kuin sä kehtaa kutsuu mua tolla nimellä! Sä tiiät et mä vihaan sitä!" Hän kirkui ja läimäytti veljeään naamalle. Danin pää notkahti läimäisyn voimasta sivulle, mutta hän käänsi sen takaisin siskoaan kohti.
"Älä sä läimi mua!" Hän huusi ja mulkaisi raivoissaan siskoaan. Nousin arasti ylös portailta.
"Älkää... Älkää mun takia..." Tartuin Dania hihasta ja nyin häntä kauemmas Ann'sta. Ann vilkaisi minuun happamana ja käänsi meille selkänsä. Dan tuhahti.
"Anna olla. Ei Ann lopeta ennen ku se voittaa." Katselin kumpaakin vuoron perään.
      Kumpikin hiljeni hetkeksi ja katseeni harhaili Ann'n päällä olevaan paitaan. Säpsähdin. Silmistäni meni näkö ja kipu iski minuun kuin kirkkaalta taivaalta. Ulvahdin ääneen. Ann ja Dan kääntyivät hämmästyneinä minua kohti ja Dan nappasi minusta kiinni. Mielessäni vilisi kirkkaita kuvia ja ääniä. Mieleeni palasi parrakkaan miehen kasvot. Veri pakeni kasvoiltani ja aloin kiljumaan. Ann tuijotti minua kuin olisin tullut hulluksi. Dan yritti puhua minulle rauhallisella äänellä, mutta minä tuijotin vain eteeni hien valuessa ohimoani pitkin. En voinut lopettaa huutoani.
________________________________________________
Tällänen jatko viel :) Katotaa miten pitkä tästäki tulee... Oon hidas rakentamaa juonta. Alotan yleensä aika hitaasti ja rauhallisesti ellen tee lyhkästä novellia. Siis oiskeesti lyhkästä. :)) Mut mielellää kommentteja ja mielipiteitä ottasin vastaan. Ei kopiontia, teksti on itse kirjoitettua!