Metsä - osa 9

Aamulla heräsin hymy huulillani. Loikin iloisesti tanssahdellen alas ja hyräilin iloista sävelmää keittiöön tullessani. Äiti joi aamu kahvia keittiönpöydän ääressä ja nosti katseensa minuun lehdestä jota oli lukemassa.
"Huomenta kulta. Sinäpäs olet hyvällä tuulella." Äiti hymyili ja jatkoi lehden lukemista.
"Huomenta Huomenta vaan! Sanoin iloisesti ja kahmaisin itselleni kupin. Kahvin keittimessä oli kuppillisen verran kahvia jäljellä ja kumosin sen kuppiini. Jääkaapilta noukin itselleni maitoa ja yläkaapista otin sokeria. Sokerit ja maidon lisättyäni kahviin kävelin ikkunalaudalle istumaan. Äiti vilkaisi minua hieman syyttävästi, ikkunalaudalla kun ei saanut istua. Aamuaurinko valaisi keittiön lämpimillä säteillään ja ulkona syksyn värit värittivät maiseman lämpimän oranssiksi ja keltaiseksi. Aamukahvi lämmitti mukavasti. Hain kahvin kaveriksi pöydältä pullan ja kipitin etupihan rappusille aurinkoon istuskelemaan.
      Aurinko häikäsii silmiäni, mutta se ei haitannut. Tuntui vain mukavalta kun aurinko lämmitti ja silmät sulkiessa kaikki muuttui punaiseksi. Nojasin kaiteeseen ja haukkasin pullasta palasen. Kuuntelin kuinka tuuli suhisi puissa ja muutama myöhäinen lintu sirkutti pihapensaissa. Käheä nauru keskeytti aamu-unelmointini, mutta sai hymyni levenemään entisestään.
"Joel!" Huudahdin ja loikin pihaportin luokse. Joel nojasi puiseen porttiin ja hymyili minulle.
"Hei Pihla. Taisit nukkua hyvin?" Nyökkäsin ja avasin portin Joelille. Otin Joelia kädestä kiinni ja vedin hänet istumaan portaille viereeni.
"Mä oon niin ilonen ku sä tulit taas. Ja mulla on monta kysymystä.." Sanoin ja hipaisin Joelin otassa olevaa haavaa. Ilmeeni taisi olla hieman huolestunut, sillä Joel otti kädestäni kiinni ja painoi sen poskelleen.
"Ei sun tartte huolehtia musta. Mun elämä ei vaan oo aina niin helppoo. Mut sä valaset mun päivää." Joel sanoi käheällä äänella ja suukotti kättäni. Pieni puna nousi poskilleni ja hymyilin Joelille takaisin.
"Ei sun tartte sanoo mitää. Mut oota tässä ihan hetki." Sanoin ja nousin ylös. Tanssahtelin keittiöön ja otin toisen pullan mukaani. Äiti oli saanut lehden luettua ja siivoili juuri pöytää.
      Palasin portaille Joelin viereen. Laskin pullan hänen käsiinsä ja nojauduin hänen kainaloonsa. Hörpimme kahviani ja juttelimme elämän pienistä asioista. Siitä minne linnut menevät talvella ja kuinka ne löytävät aina takaisin samoille seuduille. Takana olevasta metsästä emme vaihtaneet kuin muutaman sanan.
"Mun äiti ei oo antanu mun mennä tonne mettään leikkimään. Mut sä oot selvästi liikkunu siel..." Sanoi Joelille ja nypin muutaman lehden hänen tukastaan. Joel nyökkäsi.
"Mun isä..." Joelin ääni vääristyi "...omistaa osan tota mettää. Se on tavallaa ton metsänvartija." Kurtistin kulmiani. "Meillä on mökki tuol metässä..." Joel huitaisi kädellään metsää kohti. Nyökkäsin.
"Mun isä asuu siel, ku mun..." Joel vaikeni ja katsoi taivaalle. Laskin kahvikuppini portaille ja käänsin Joelin kasvot takaisin itseeni. Joel vilkaisi silmiini, laksi katseensa ja huokaisi surullisesti.
"Mun äiti ei haluu asuu mun isän kanssa missään metsämökissä... Ja mun isä ei oo jättämässä tätä metsää, ku muuten tänne rakennettas joku omakoti alue." Joelin ilme ja äänensävy kertoi kuinka pahalta se tuntui hänestäkin. Nyökkäsin.
"Sä siis haluut kans suojella tota mettää..? Mut asut sä sun äidin vai isän kanssa?" Kysyin puistellessani hänen paidastaan hiekkaa ja multaa. Joel otti kädestäni ja katsoi minuun.
"Mä asuin ennen mun äidin kanssa, ku mun isä ei saanu mun huoltajuutta. Mut ne riitelee edelleen musta. Viimeeks mun isä menetti malttinsa ja melkein huitas mun äitiä..." Joel huokaisi taas. Hipaisin Joelin poskea, joka eilen oli vielä ollut turvoksissa. Nyt siinä oli häivähdys violettia, mustelma. Halasin Joelia.
      Istuimme jonkun aikaa sylikkäin rappusilla. Emme puhuneet mitään ja se tuntuikin luontevimmalta. Joel liikutteli sormiaan varovaisesti selälläni ja minä pitelin päätäni Joelin olkapäällä. Istuimme samassa asennossa jonkin aikaa ja vaivuimme omaan maailmaamme. Yht'äkkiä äiti ilmestyi portaiden eteen. Hätkähdimme kummatkin ja ertaannuimme toisistamme. Äiti nosti käden huulilleen. Hänen silmänsä olivat hämmästyksestä auki ja hän haukkoi happea.
"Pihla..." Hän mutisi ja kaappasi minut portailta.
"Tuon pojan kanssa sinulla ei ole mitään tekemistä!" Äiti sanoi ja osoitti Joelia käsi täristen. Riuhtaisin äidin otteen minusta irti.
"Äiti! Mitä sulla on Joelia vastaan!? Ethän sä ees tunne Joelia!" Huusin ja peräännyin takaisin portaille. Äiti tuijotti Joelia. Käännyin Joelia päin. "Joel?" Hän pudisteli päätään ja nousi seisomaan.
"Pihla ihan totta. Ei sun pitäs olla mun kaa missään tekemisissä..." Ääni oli täynnä tuskaa ja hän ei edes katsonu minuun puhuessaan. Äiti astui minua kohti, kavahdin kauemmas. Joel lakseutui portailta alas ja kääntyi vielä katsomaan minuun. Smaragdin vihreät silmät tuijottivat minua läpi tunkevasti silmiin ja sitten en nähnyt hänestä enää kuin pörröisen ruskean tukan. Jalkani pettivät altani, mutta äiti kaappasi minua käsivarresta ja raahasi sisälle. Sinä päivänä istuin huoneessani ja itkin. Itkin kunnes olin niin väsynyt etten jaksanut nousta ylös ja nukahdin nojatuoliini.
      En nähnyt Joelia sen jälkeen. Äiti ja minä emme puhuneet toisillemme viikkoihin kunnolla. Välimme olivat viilenneet. Äidin katse oli usein huolestunut ja pahoillaan, mutta muuten hän ei sanonut Joelista tai muustakaan siihen liittyvästä mitään. Eräänä iltana äitini kuitenkin hermostui.
"Pihla! Nyt tuo saa loppua! Et sinä voi loppuelämääsi olla surkea ja mykkä!" Äiti löi nyrkillä pöytään. Säpsähdin. Nostin katseeni äitiin kyynelten noustessa silmiini.
"Sä et ymmärrä mitään!" Huusin ja juoksin yläkertaan. Pamautin oveni kiinni ja lukitsin sen. Äiti nousi perässäni ylös ja kokeili oveani.
"Pihla, sinä et voi lukkuitua sinne loppuelämäski sen pojan hulttion takia!" Äiti tuhahti ja laskeutui alas. Itkin katkeria ja vihaisia kyyneliä. Äiti ei älynnyt lainkaan miltä tämä tuntui. Joel oli lähestulkoon sanonut, että rakastaa minua, mutta silti jätti minut yksin! Käperryin vaatekaapin alle ja yritin unohtaa kaiken.
________________________________________________
Jatkoa.. Ei kopiointia!