Kevät
Istuin takapihan portailla kamerani kanssa ja katselin kuinka puiden pienet vaaleanvihreät lehdet heiluivat lämpöisessä tuulessa. Nousin portailta ja menin etsimään pihaltamme jotain kuvattavaa. Saappaani litisivät kosteassa maassa ja puista tipahteli välillä viileitä tippoja kasvoilleni. Kävelin metsän reunaan katsomaan jos joku kukka olisi noussut esiin ja avannut nuppunsa. Laskin kamerani kivelle ja työnsin oksia edestäni. Pieni rasahdus keskeytti minut. Nostin katseeni maasta ja näin hänet.
Joel seisoi kahdenkymmenen metrin päässä minusta. Katseli minua smaragdin vihrein silmin ja hymyili häikäisevästi. Hänen ruskeas pörröinen tukkansa heilui tuulessa, mutta huomasin myös ettei siinä ollut tällä kertaa lainkaan roskia. Hänellä olo vaalea kauluspaita ja reisitaskuhousut päällään. Puuhun nojatessaan hän näytti niin komealta, että olin pakahtua onnesta. Joel!
Suoristin selkäni ja kyynel valui poskelleni. Hymyilin hänelle takaisin lähtiessäni häntä kohti. Joel katseli minun lähestymistäni yhä nojaten puuhun. Matka tuntui taittuvan hitaasti ja otin juoksuaskelia päästäkseni nopeammin hänen luokseen. Muutama askel ennen Joelia kompastuin, mutta Joel ojensi pitkät käsivartensa ja kaappasi minut hellästi syliinsä. Hän nosti minut ilmaan kuin olisin vain pieni lapsi. Nauroi käheää nauruaan ja halasi minua. Minä nauroin hänen kanssaan ja kiedoin käsivarteni hänen ympärilleen. Kyyneleeni valuivat poskia pitkin, mutta ne olivat ilon kyyneliä. Joel laski minut maahan ja kumartui suutelemaan minua. Vastasin suudelmaan ja kietouduimme toisiimme. Olin niin onnellinen.
Joel suoristi selkänsä ja huomasin, että hän oli kasvanut talven aikana pituutta. Enää en yltäisi suutelemaan häntä ellen nousisi varpailleni. Ajatus huvitti minua ja nauroin iloisesti. Joel kallisti päätään hymyillessään ja halasi minua uudelleen. "Mä en jätä sua enää koskaa." Joel kuiskasi korvaani ja kaappasi minut syliinsä. Kiljahdin sekä riemusta, että säikähdyksestä, mutta annoin Joelin kannatella minua.
"Mä en anna sun jättää." Henkäsin ja suutelin Joelia. Joel kantoi minut metsästä pihalle, mutta ei minun pihalleni vaan rouva Heinon pihalle.
"Joel ei kai me nyt tänne..?" Kysyin ja katselin puutarhaa. Joel hymyili leveästi nyökätessään. Rouva Heino köpötteli rauhallisesti esiin puiden ja pensaiden takaa. Pysähdyimme ja Joel laski minut alas viereensä seisomaan.
"Saanks mä esitellä, Pihla tässä on mun mummo, Vieno." Joel sanoi ja rouva Heino hymyili Joelille.
"Nytkö suat vasta kerrottua miulle et siun likkas on tuon nuapurin Pihla?" Rouva Heino sanoi ja pyöritteli iloisesti päätään. Hymyilin hämmentyneenä rouva Heinolle ja vilkaisin Joeliin.
"Hei Vieno. Mie en tiennykkää et Joel on siun lapsenlapsi." Sanoin ja hymyilin. Vieno taputti Joelia olkapäälle.
"Jos myö tarkempii ollaa ni hää on miun pojanpoika." Vieno sanoi ja Joel nyökkäsi.
Joelin mummo vaati meitä tulemaan sisälle, jotta voisimme kahvitella ja jutella lisää. Jossain vaiheessa aloimme puhumaan harrastuksista ja muistin että kamerani oli edelleen ulkona kiven päällä. Sanoin hakevani sen ja tulevani takaisin. Pujottelin puiden ja pensaiden ohi ja tulin pihalleni. Kävelin rauhallisesti metsän reunaan ja noukin kamerani kiveltä. Palasin pihallemme ja huomasin äidin seisovan portailla.
"Pihla missä olet ollut jo muutaman tunnin?" Äiti kysyi ja asteli portaita alas. Nostin kameraa käsissäni.
"Kuvaamassa, ja Rouva Heinon luona. Mun pitäs mennä viel takasinki." Äitini ilme ei värähtänytkään. Käännyin ja huomasin Joelin ilmestyvän pensaasta. Äidin otsa meni ryppyyn.
"Pihla! Nyt sinä tulet kyllä sisälle ja heti!" Hän huusi ja alkoi lähestymään meitä. Pyöritin päätäni.
"Äiti mä oon lähestulkoon aikuinen! Älä tunge nenääs mun asioihin!" Sanoin ärsyyntyneenä. Äiti pyöritti päätään.
"Niin kauan kun asut mun kattoni alla, niin mulla on valtaa sun asioihin." Katsoin äitiin ja vilkaisin Joelia päin.
Joelin takaa Rouva Heino ilmestyi pihallemme. Äiti hiljeni.
"Päivää Vieno." Äiti mutisi töysin ilmeettömästi. Vieno käveli äitini luokse.
"Tuuppas Reetta ni mennään teille tupaan. Miul oliskii siulle pikkuusen asioota." Hän otti äitiäni käsivarresta ja ohjasi takaisin portaita kohti. Äiti antoi Vienon ohjata hänet sisälle. Minua ja Joelia hän katsoi ärtyneesti ennen sisälle menoa.
Joelin kanssa men istuimme kivellä ja odottelimme milloin äiti ja Rouva Heino tulisivat takaisin. Nojasin väsyneesti Joeliin.
"Mä en älyy mitä mun äiti ei hyväksy sussa. Eihän se ees tunne sua." Pyöritin päätäni turhautuneesti. Joel sulki silmänsä.
"Mä luulen et sun äitis tuntee mun isän.." Joel sanoi ja huokaisi. Katsoin ihmetellen Joelia.
"Mun isä pahoinpiteli mun äidin ennen ku mä synnyin ja oli sen takia muutaman vuoden vankilassa. Ehkä sun äitis luulee et mä oon samanlainen. Mut en mä oo..." Joel huokaisi. Nyt älysin mistä Joel oli saanut syksyllä mustelmansa ja haavansa. Halasin Joelia.
"Et ookkaan ja mä tiedän sen." Hymyilin Joelille.
"Mä en haluu olla niiku mun isä. En todellakaan." Joel sanoi ja painoi päänsä hiuksiini. Istuimme hetken hiljaa.
Äiti ja Vieno ilmestyivät rappusille. Nousimme seisomaan kun äiti tuli luoksemme hieman hämillään.
"Joel. Olen pahoillani. Minun ei olisi pitänyt leimata sinua heti, vain koska tiedän sun isäs. Anteeksi" Äiti sanoi ja kääntyi sitten minun puoleeni.
"Pihla, en koskaa haluu sulle mitään pahaa. Kai sä ymmärrät sen?" Nyökkäsin äidille.
"Muitakkee sit, et ei mittee mukuloit tartte pyöräyttää ennes ku uotte aikuisii." Rouva Heino sanoi ja vinkkasi silmäänsä meille. Minä punastuin ja Joel nauroi raapiessaan takaraivoaan. Pyöritimme päätämme ja kiitimme Vienoa. Äitiä menin halaamaan ja kuiskasin hänelle "kiitos". Joel seisoi metsän laidassa ja hymyili. Hypähdin hänen kaulaansa ja suutelin häntä riemukkaana.
"Joel nyt sä saat tulla meille ihan millon sä haluut! Ja mä haluun et sä tuut joka päivä!" Sanoin nauraessani. Äitini näytti kiusaantuneelta mutta hymyili hieman. Rouva Heino käveli omalle pihalleen ja me Joelin kanssa halasimme toisiamme ja suutelimme uudestaan ja uudestaan. Olin niin onnellinen. Nyt kukaan ei enää yrittäisi erottaa meitä toisistamme. Ei kukaan.
Awwwwwwssss, tää on niin sulonen tarina (((:♥
VastaaPoistaJa se osa tuleeeeeeeee! jos ei tuu ni pahat siut perii :DDD