Anteeksi

Tarinamuotoinen selitys miksi en ole kirjoittanut...
____________________________________________________

Loma loppui liian yllättäen. Minua väsytti. Yöt olivat liian lyhyitä nukkumiseen, varsinkin kun valvoin liian pitkään. Taidan valvoa nytkin liian pitkään. Kouluun meno tuntui turhalta ja typerältä, lomallahan oli ollut niin mukavaa. Kouluun palattuani, totesin kuitenkin, että oli ihan kiva tavata kavereita ja saada täytettä päivään. Vain vapaa-aika kärsi koulusta. 9-16 Koulussa. Se tarkoittaa sitä, että kotiin tultua olen nälkäinen, mutta myös laiska. Ruuanlaitto on puuhaa, joka ei ole koskaan tuntunut oikein luonnolliselta osalta minua. Osaan tehdä jotain, mutta se viitsinkö tehdä on aivan toinen asia. Koulusta saamme tietenkin läksyjä, jotka minun tulisi tehdä. Väsymys ajaa minut kuitenkin sohvalle televisiota hetkeksi katsomaan. Vaikka voisin mennä koneelle ja kirjoittaa novelleja, tykkään siitä aikalailla, jumitan sohvan pohjalla kunnes isäni tulee kotiin ja häätää minut television äärestä.
      Koska minun täytyy ehtiä tehdä läksytkin, menen huoneeseeni ja kaivan kirjani esille. Tässä jaksossa minulla ei onneksi ole kuitenaan kuin yksi aine josta tulee aina läksyä, ruotsi. Vihaan ruotsia. Yläasteen opettajani ruotsissa oli liian opetusintoinen mies, joka luuli meidän oppilaidenkin rakastavan ruotsin opiskelua. Intoani "lisäsi" vielä se, että saimme AINA läjäpäin tehtäviä, joita olisi jo yksin ollut koko illaksi, mutta muiden aineiden läksyjen joukossa ne olivat kuin tönäisy hirttoköyttä kohti. Läksyjen teko on siis hyvin vastenmielistä puuhaa. Nykyinen opettaja antaa meille sentään inhimillisen määrän läksyjä, mutta taso onkin noussut yläasteesta. Vietän puolituntia läksyjen tekoon ja siihen, kun lunttaan veljeni vanhasta kirjasta vastauksia tehtävään, jota en jaksa tehdä, vaikka tiedän etten opikkaan sillä tavoin mitään.
      Läksyjen ja muiden puuhieni jälkeen kello on usein kuusi tai seitsemän. En jaksa pukea ulkovaatteita päälleni, jotta lähtisin äidilleni, hyvälle koneelle. Isällänikin on kone, mutta pelkän netin aukaiseminen tuntuu olevan välillä liian rasittavaa, sillä kone piipittää hetken, hurisee korvia vihlovasti ja sammuu. Se saa minut aina kiroamaan ja kuvittelemaan kuinka mukavaa koneen potkiminen olisi. Tosin nytkin istun kyseisen koneen ääressä ja päässäni liikkuu vain se, kuinka jäykkä näppäimistö minulla on. Kirjaimia saa lähes tulkoon hakata, mutta ainakaan kone ei ole vielä sammunut.
      Tänään istahdin koneelle, sillä kävin sitä ennen Kouvolassa shoppailemassa ja en ollut siitä johtuen käynyt vielä koneella. Pidän shoppailusta, koska uusia vatteita on mukava katsella. On mukavaa kuvitella erilaisia asukokonaisuuksia, miltä itse näyttäisin jos pukisin ne päälleni. Olen hyvin väritön ihminen vaatteiden suhteen, mutta yritän hitaasti muuttaa itseni värikkäämmäksi. Kaupungilla olin kuitenkin tanssikenkien takia ja vihdoin sain ne ostettua. Sieltä palattuani tein reippaasti läksyni, söin ja menin koneelle. Ja vaikka kello olikin paljon oli mielentilani oikea tätä merkintää varten, joten saittepa pienimuotoisen selityksen "kiireisestä" ja tylsästä perus päivästäni. Nyt uni maittaisi, mutta ensin minun täytyy sammuttaa tietokone. Öitä.
________________________________________________
~ Elämä on aiheuttanut virheen kohteessa Life_hopeless.dll. Kohde suljetaan, ranteet viilletään auki. Sulje tämä ikkuna painamalla partaveitsenterää. ~