Tärisevin jaloin jatkoin huteraa juoksua pimeään käytävään. Käsissäni oleva valo ei suostunut toimimaan tunnottomissa sormissani ja naarmutin itseäni seinämiin. Kyyneleet valuivat valtoimenaan poskilleni ja sumensivat silmiäni. Erotin vain juoksustani aiheutuvan töminän takia missä suunassa seinät olivat. Sydämeni jyskytti korvissani ja kylmähiki liimasi paidan selkääni.
Tuntui kuin olisin juossut ikuisuuden. Olin väsynyt ja peloissani. Jalkani eivät meinanneet kantaa minua ja jouduin tönimään itseäni seinien luota kauemmas jotta pysyin pystyssä ja liikkeessä. Takaani kuuluva huudahdus sai sydämmen kurkkuuni ja kauhu heikensi valmiiksi voimattomia jalkojani lisää vaikka sen ei olisi pitänyt olla edes mahdollista.
"Kulti, sun ystävät ikävöi sua... Tulisit nyt nii me... *raskasta huohotusta* ...voidaan mennä tapaamaan niitä." Karhea ääni sai koko kehoni käymään ylikierroksilla. Juoksin kovempaa kuin koskaan ja naarmutin käteni pahasti luolan seiniin. Nyrjäytin nillkkani ja lensin maahan. Kömmin nopeasti ylös ja jatkoin juoksuani.
Olin nyt hyvin tietoinen takaani kuuluvista juoksuaskelista. Mies ei selvästikkään saavuttanut minua, muttei jäänyt jälkeenkään. En voinut pysähtyä, oli pakko jatkaa juoksemista.
Dan makasi naama hiekkaa vasten. Hänen päänsä sykki kivusta ja hänen koko kroppansa tuntui painavalta. Hitaasti liikehtien hän sai siirrettyä kätensä ja jalkansa niin että pystyi katselemaan ympärilleen. Muistikuvien palatessa Danin mieleen hän hätkähti nopealla liikkeellä ylös maasta. Hänen aseensa oli kadonnut ja hän itse oli luolan edessä tuijottamassa verisiä jälkiä jotka olivat hänestä itsestään. Mies oli yllättänyt hänet. Mies oli jo lähellä keski-ikää, eikä erityisen vahva. Tarpeeksi vahva kuitenkin yllättäessään hänet takaapäin.
Dan kokosi itsensä ja syöksyi hädissään takaisin luolaan. Hänen siskonsa ja Amy olivat jääneet luolaan ja mies oli varmasti mennyt heidän peräänsä. He olivat varmasti lähteneet takaisin, jotta mies ei saisi heitä kiinni. Dan rynnisti pimeään.
Ann oli saattanut itsensä pulaan. Juostuaan takaisin kotiaan kohti hän oli täysin unohtanut ettei ovea saanut auki sieltä puolelta ellei sitten laittanut avainta sitä varten kaapin puolelle. Nyt he eivät kiirehtiessään miestä karkuun olleet tehneet sitä. Ann pysähtyi kaapille ja tutki mitä sieltä löytyi. Valot olivat vesien kanssa hänen laukussaan, mutta niistä ei olisi hyötyä. Hän ohjasi valoa kaapin lukuisiin kolosiin ja hermostuneesti kopeloi pimeimpiä löytääkseen nekin tavarat joihin valo ei yltänyt. Kaapin sisältö alkoi kuitenkin hermotuttaa Annabelia. Kangassäkki, muutama laho lauta, jotka hajosivat käsiin, sekä naulalaatikko eivät tuntuneet parhailta mahdollisilta aseilta haulikolla varustettua miestä vastaan.
Hermostuneena Ann kuunteli käytävästä kuuluvia ääniä, mutta kaikki hänen kuulemansa äänet loittonivat hänestä, eivät suinkaan tulleet häntä kohti. Ann hätkähti. Hän oli nähnyt mitä mies oli tehnyt Amylle. Hän oli nähnyt tämän kauhun, ja vaikka Ann ei erityisesti pitänytkään Amysta, ei hän voinut olla huolestumatta. Kääntyessään takaisin pimeään käytävään hän ei toivonut mitään muuta kuin että hänen veljensä voisi tehdä tälle sotkulle jotakin.
Henkeni kulki vaivalloisesti ja silmissäni pyöri. Jalkani eivät suostuneet liikkumaan ja kuulin kuinka mies lähestyi minua. Kaaduin luolan karhealle lattialle ja ryömin eteenpäin. Työnsin jaloillani ja vedin käsilläni jotta pääsisin kauemmas tuosta kauheasta miehestä. Miehen raskas hengitys kuului hänen saavuttessa metri metriltä minua. Lattialle pudonnut taskulamppu oli vihdoin syttynyt ja pystyin erottamaan miehen siluetin käytävässä. Hädissäni rimpuilin eteenpäin ja kuulin kuinka mies hykerteli.
"Voi rakas. Ei sun tarvii mennä karkuun. Anna setä auttaa sua. Sähän oot ihan näännyksissä." Miehen ääni korisi. Kiljahdin kun hän syöksähti päälleni enkä huitomisesta ja rimpuilusta huolimatta päässyt hänen altaan minnekkään. Olin täysin nääntynyt niinkuin hän oli sanonut. Miehen paino piti minut paikoillaan hänen availlessa vyötään. Potkin jaloillani maata vaikka siitä ei ollutkaan mitään hyötyä. Miehen repiessä vaatteitani päältäni huusin kauhuissani ja mies repäisi hiuksistani hiljentäen minut. Hän työnsi revityn t-paidan suuhuni ja silitteli hiuksiani.
"Voi kulta, ei kukaan voi auttaa sua. Oo nyt vaan kiltti tyttö. Mä tykkään kilteistä tytöistä."
Tuotin miestä kauhuissani ja rimpuilin hänen allaan. Sain oikean käteni vapaaksi hänen altaan ja huitaisin miehen naamalle hiekkaa. Mies karjaisi vihaisena hiekan mennessä hänen silmiinsä. Raivostuneena hän löi minua kasvoihin ja väänsi käteni takaisin. Pitäessään kättäni hän repi omia housujaan alaspäin ja repi Annabeliltä lainaamiani shortseja. Mies joutui siirtymään niin että istuin nyt jalkoni päällä. Pääni oli kipeä ja lihaksiani särki, mutta en silti aikonut antaa tuon parrakkaan miehen vain raiskata minut. Riuhtaisin vasemman käteni selkäni alta jonne se oli jäänyt miehen rojahdettua päälleni. Riuhdoin nyt oikealla ja vasemmalla kädellä miehen otetta itsestäni irti.
Mies ei pitänyt riuhtomisestani lainkaan. Vaikka en pystynytkään riuhtomaan itseäni hänen altaan pois enkä vahingoittamaan häntä pahasti, raavin häntä niin paljon kuin kykenin. Raivoissaan hän tarrasi molemmilla käsillään käsiini ja painoi ne yhdellä kädellä pääni yläpuolelle. Hän painoi kasvonsa naamalleni ja irvisti minulle.
"Perhanan huora! Nyt aloillas!" Hän tarrasi nyt jo hyvin raivoissaan minun paljastuneisiin alushousuihini ja repi niitä yltäni. Kiemurtelin minkä pystyin ja painoin jalkojani yhteen. Mies ärisi päälläni ja yritti saada housuni alas.
Dan rynnisti käytävää pitkin ja saapui hikisenä luolan risteykseen. Hän näki toisesta käytävästä kuultavan valon ja tunnisti siskonsa joka tuli huolestuneen näköisenä häntä vastaan.
"Juokse jo jumalauta! Älä anna sen eläimen raiskata Amya!" Ann karjui. Kuin vahvistukseksi toisesta käytävästä kuului kiljaisu. Dan rynnisti pimeään. Ann ja valo seurasivat häntä. He juoksivat pitkää ja mutkaista käytävää pitkin eteenpäin ja kuulivat vain toistensa hengityksen, sydämmen sykkeen ja seinistä kaikuvat askeleet. Dan ei voinut kuin miettiä kuinka kauhuissaan Amy saattoi juuri nyt olla.
Juostuaan vain hetken he kuulivat kuinka Amy kiljui ja huusi kauhuissaan. Dan juoksi nyt niin kovaan kuin vain pystyi luolan kapeassa käytävässä. Ann jäi hänestä jälkeen, mutta Dan ei jäänyt odottamaan hänen valoaan vaan suuntasi eteenpäin. Miehen karjahtaessa hän tiesi Amyn taistelevan tätä vastaan. Dan ei kuitenkaan tiennyt olisiko hän jo myöhässä tullessaan paikalle.
Käytävässä alkoi näkyä himmeää valoa. Dan syöksyi mutkat eteenpäin ja näki edessään parrakkaan miehen joka istui housut alhaalla rimpuilevan ja itkevän Amyn päällä. Amyn suu oli tukittu revityllä t-paidalla ja hänellä oli vain alusvaatteet päällään. Mies ei ollut vielä saanut tämän alushousuja alas, mutta riuhtoi niitä kovaa vauhtia pois. Raivoissaan Dan hyökkäsi miehen kimppuun.
________________________________________________
Tadaa, jatkoa! Nyt jännitys tiivistyy ja tarina alkaa lähestyä loppuaan. Tulis varsin pitkä lopetusosa, joten jaan sen nyt kahteen osaan ja kirjotan lopetuksen lähiaikoina valmiiks. Toivottavasti kuitenkin tykkäätte :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti