Katselin portaita uteliaasti. Tuolla pitäisi olla valoa ja raikasta ilmaa. Ja vapaus. Dan naurahti ja nousi ylös. Hiekka valui hänen housuistaan ja pujahti hänen kenkiinsä. Hän ravisteli kenkiään ja kohautti olkapäitään. Annabell keräsi vesipullot takaisin laukkuunsa ja huitaisi kädellään portaiden suuntaan.
"Eiks meijen pitäs mennä. Ei meijän ainakaa kannata tänne jäädä jumimaa." Hän pyöritteli silmiään puhuessaan. Dan raapi leukaansa.
"Oot varmaan oikeessa. Toivotaan vaan, et saadaan kyyti kaupungille." Dan mutisi ja venyttili selkäänsä. Vilkuilin vuoroin Annabelliä ja Dania.
"Mietin vaan, et miks ne tyypit tuli sinne talolle..." Sanoin. Kumpikin käänsi päänsä minua kohti. Ann'in ilme synkkeni.
"Voi kun kiva ku sä et tiedä. Siis niin kiva että! Siis miks sä oikein..!" Ann tuiskaisi minulle ärsyyntyneen kuuloisesti, mutta Dan keskeytti hänet ennen kuin Ann oli sanonut sanottavansa.
"Annabell! Amy, sun pitää ymmärtää että me ei tiedetä yhtään sen enempää kuin säkään." Dan sanoi ja katsoi sanan yhtään kohdalla siskoonsa. Nyökkäsin vaisusti.
"Mennään ennen ku tulee pimeetä." Dan sanoi ja marssi portaisiin. Kompuroin hänen peräänsä. Ann mutisi jotain perässäni.
Portaat jatkuivat hetken kunnes muuttuivat hiekkaiseksi käytäväksi. Käytävään tulvi valoa ja tiesin että olimme tulleet sen suuaukolle. Minua hymyilytti. Hymyni kuitenkin haihtui kun huomasin Danin lataavan aseensa.
"Mitä..!" Huudahdin. Ann puristi kätensä suuni päälle.
"Nyt vaan turpa kiinni tai me ei ehkä päästä täält elävänä! Älyytkö sä?!" Ann murahti korvaani ja veti meidät seinän viereen. Ann nyökkäsi Danille joka nyökkäyksen nähtyään hiippaili luolan suulle. Tuijotin silmät auki eteeni. Ann nosti kätensä suuni edestä, mutta katsoi minua merkityksellisesti. "Älä edes kuvittele metelöiväsi" - oli katseen viesti. Nyökkäsin varovasti. Seisoimme hiljaa paikallamme kuulostellen mitä ulkona tapahtui.
Ulkoa kuului kova ääninen laukaus. Jähmetyimme selkä seinämää vasten ja tuijotimme Annabellin kanssa toisiamme totisina. Danin ääni kuului. Hän ärisi ja kuulosti siltä kuin kaksi ihmistä tappelisi. Kuului tumahdus ja Danin kiroilua. Annabelin tarttui käteeni ja veti minua hiljaa mutta vauhdikkaasti takaisin portaisiin. Kompuroin hänen perässään ja vilkuilin huolestuneena taakseni.
"Entä Dan?" Sain kuiskattua. Ann pyöritteli päätään eikä päästäny otettaan. Nyt juoksimme jo. Takaamme kuului huhuilu joka sai minut pysähtymään.
"Herkkupeppu, meikä tietää et sä oot siellä. Tuu sedän luo. Setä ei antanu sulle lupaa karata." Tuijotin järkyttyneenä Annabelliä silmiin. Hän taisi nähdä kauhun silmistäni sillä hän riuhtaisi minua lujaa kädestä ja me juoksimme taas. Takaamme kuului raskaita juoksuaskelia, mutta myös kiroilua, sillä meillä oli pieni valo, mutta jahtaajallamme ei. Dan oli antanut valonsa portaiden jälkeen Ann'in laukkuun.
Päässäni pyöri muistoja. Se vaikeutti liikkumista ja keskittymiskykyäni. Kompuroin usein, mutten kaatunut. Näin mielessäni kuinka parrakas mies lähestyi minua bensa-asemalla, jonne olin ystävineni pysähtynyt. Muistin kuinka hän oli tarttunu hiuksiini ja lyönyt minua. Muistin kuinka olin herännyt pienestä pölyisestä ja sotkuisesta huoneesta. Muistin kuinka mies oli hakannut minua ja lääppinyt minua sidottuaan minut ensin käsistäni kiinni sänkyyn. Hän oli sitonut jalkani ensin yhteen, etten voinut karata, mutta päättänyt sitten että halusi raiskata minut. Olin potkaissut miestä. Hän oli suuttunut ja lyönyt minua, mutta jättänyt sillä kertaa rauhaan. Tärisin kauttaaltani ja kyyneleet valuivat poskilleni. Halusin juosta kovempaa, jotta pääsisin miehestä mahdollisimman kauas. Ann näytti kauhistuneelta, mutta määrä tietoiselta.
Saavuimme risteykseen jossa Ann tyrkkäsi minut toiseen käytävään ja huitaisi minulle lampun.
"Jos me mennään eri suuntiin, se ei saa toista kiinni." Ann sanoi. "Meidän on pakko erota. Mä en pysty auttamaan sua jos sä jäät kiinni, eikä toisin päin. Sillä on ihan varmasti ase." Tuijotin hetken Annabelliä. Nyökkäsin kyyneleet silmissäni ja kompuroin käytävään.
___________________________________________________
Jatkoa! Siis millon mä ees kirjotin viimeks?! No nyt kumminki sain jatkoa aikaseks ja seuraavalla kerralla, jos vaan jaksan/mulla on aikaa, ni kirjotan pitkän lopetuksen! Muussa tapauksessa venyy ehkä kahteen osaan. Mut ruusuja, risuja ja vaikka voikukkia sais nyt jaella ;)
